Viimeinen aamu suuressa ja upeassa New Yorkissa. Heräsimme
reippaina (osa ei niin reippaina) viimeiseen lomapäivään. Aamu alkoi hyvällä
aamupalalla, jonka jälkeen alkoi vimmattu pakkaaminen. Laukut jätettiin
hotellille ja jo puolen kymmenen aikaa lähdimme metrolla kohti Brooklyn Bridgeä.
Sinne päästyämme Manhattan sykähdytti taas uudesta
näkökulmasta. Muutenkin olemme vain hämmästelleet korkeita rakennuksia, jotka
ovat meille aivan uusi kokemus. Valokuvaamisen ja hämmästelyn jälkeen
hyvästelimme henkeäsalpaavan Manhattanin. New York oli ainutlaatuinen kokemus
ja oli mahtava kokea se rakkaiden ystävien kanssa.
Sitten katse oli kumminkin kohdistettava kohti festareita.
Haimme laukut hotellilta. Osa juoksi pikapikaa Subwayhin hakemaan ruokaa, jossa
seisoskelimme hyvän tovin kahden työntekijän rauhallisen toiminnan takia.
Naureskelimmekin että Julian (joka on myös Subwayssa töissä) olisi pitänyt
ottaa ohjat käsiinsä.
Sillä aikaa kun toiset jonottivat ruokaa, toiset hakivat
laukkuja ja sitten alkoi kamala säätäminen. Autoja oli liian vähän ja laukkumme
ei meinannut mahtua niihin. Onneksi kohta saapui lisäauto joka pelasti
tilanteen. Matkamme sujui tällä kertaa turvallisemmin kuin hotellille
mentäessä. Saavuimme lentokentälle haikein mielin New Yorkista lähtemisen
vuoksi.
Lentokentällä koitimme tehdä chekkauksen, jossa kuitenkin
ilmeni pienoinen ongelma. Itsepalvelupisteet eivät löytäneet varaustamme ja
säädön jälkeen päädyimme vanhaan malliin jonottamaan tiskille chekkausta.
Vihdoin ja viimein pääsimme lentokoneeseen ja matka Waynesvilleen saattoi
alkaa.
Tytöt kävivät Starbucksissa |
Lento sujui hyvin ja kaikki laukkumme pääsivät myös perille.
Lentokentällä Suomenliput liehuivat, kun Salla ja Emmi olivat meitä vastassa,
jotka olivat tulleet suoraan suomesta. Hetken päästä saapuivat myös omat
oppaamme John Michael ja Tara. Tämän jälkeen odotimme ranskan ryhmää, joka
matkustaisi samalla bussilla kanssamme. Kun he saapuivat, meille selvisi, että
heidän matkalaukkunsa olivat kadoksissa. Odotimme ja odotimme kun ranskalaiset
selvittivät matkalaukkujensa kohtaloa. Sillä aikaa viihdytimme itseämme
laulamalla kaikenlaisia hölmöjä lauluja ja hassuttelemalla muutenkin. Vedet
silmissä sai kyllä nauraa.
Vihdoinkin pääsimme bussiin sisälle. Saimme kuulla että
ranskalaisten laukut eivät löytyneet ja he joutuivat lähtemään ilman niitä.
Bussissa jouduimme odottelemaan vielä yhtä meksikolaista poikaa. Sitten
pääsimme liikkeelle ja matka sujuikin monen osalta ihan vain nukkuessa.
Waynesvilleen saapuessamme meitä oli vastassa ihana
ihmisjoukko, jotka taputtivat ja kiljuivat tullessamme. He olivat myös tehneet
tervetuloa-kyltin suomeksi. Meillä on kaksi luokkaa. Toisessa nukkuu pojat ja
toisessa tytöt. Kerrossängyt olivat positiivinen yllätys ja muutenkin luokka oli
koristeltu meitä varten. Sitten oli vuorossa iltapala, pikainen suihku ja rip
rap nukkumaan. Päivä päättyi myöhään yöllä.
Skyttä & Rehulat kuittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti