Tervehdys vaan kotisohvalta! Matka on saanut päätöksensä ja matkustus itsessään sujui riittävän hyvin, sopivan väsyneesti ja mahdollisimman mukavasti. Waynesvillestä Lappeenrantaan välille mahtuu monta etappia ja noin 25 tuntia matkustusta busseissa ja lentsikoissa.
Lähtö realisoitui aikaisin maanantaina, kun väsyneet tanssijat heräilivät tai jatkoivat hereillä keikkumista neljän aikaan aamulla. Viimeiset tavarat survottiin laukkuihin ja hyvästelimme meidän oppaat John Michaelin ja Taran ennen bussiin siirtymistä. Meille olisi riittänyt myöhäisempikin lähtö, mutta samaan aikaan lentokentälle oli lähdössä myös Japani, Domikaaninen tasavalta ja Texasin meksikolaiset, joten asiaan ei täysin pystytty vaikuttamaan. Cherokee Boys Club järjesti kyydin ja vaikutti siltä, että kaikki koittivat levätä ja nukkua niin hyvin kun vain voi, posket ikkunassa, penkillä sykkyrässä tai käytävällä pötköllään. Lentokentälle saapuessa kaikki matkalaiset vaikuttivat hieman hitailta ja uneliailta, vajaa satakunta laukkua purettiin ruumasta ja kaikki kelpasivat unelialle kotiutujille.
Charlotten lentokentällä ensimmäinen haaste oli saada kaikille toimivat lentoliput! American Airlinesin järjestelmä kyllä löysi Ossille ja Lassille voimassaolevat lippuvaraukset, mutta lentolipun hyväksyntä ja tulostaminen vaati kolmen virkailijan yhteistä tuumailua. Ihmiset voittivat tällä kertaa tietokoneen ja meillä oli aikaa odotella lippuja. Charlottessa odottelun lomassa selailtiin lomakuvia, lueskeltiin ja söimme poikien kanssa amerikkalaisittain aamupalaa Burger Kingistä. Samalla kertaa päätin että kotiutumisviikon ruokavalioon ei tule kuulumaan enää ainuttakaan hampparia, vaan satokauden tuoreita kasviksia! Uskoisin että moni muukin nautti suuresti ruisleivästä ja kotimaisista vihanneksista.
Lento New Yorkin JFK-kentälle myöhästyi lähdössä tunnin, emmekä jaksaneet vielä huolestua jatkolennolle ehtimisestä. Lennon aikana kapteeni kuitenkin kuulutti määränpäästä lennonjohdon terveisiä, ilmailusää oli kuulemma haastava ja kiitoradat pahoin ruuhkautuneet. Aluksi meitä oli pyydetty odottelemaan yläilmoissa, sitten tuli pian evättävä laskeutumislupa, mutta lopulta lentomme pääsi laskeutumaan sujuvasti emmekä juuri joutuneet pyörimään ympyrää. Kapteeni ainakin piti matkustajat tilanteen tasalla. Väsyneenä lentäminen pistää nukuttamaan, joten matka John F Kennedyn kentälle vierähti nopeaan.
Mielestäni en ole koskaan nähnyt täyden lentokoneellisen ihmisiä tyhjentyvän yhtä sujuvasti ja joutuisasti kuin meidän laskeuduttua myöhässä. Kukaan ei jäänyt tumpuloimaan käytävän tukkeeksi ja osa matkustajista jäi ystävällisesti istumaan penkkeihinsä päästäen jatkolennoille kiirehtivät poistumaan ensin. Meille ei New Yokin kentällä juuri jäänyt odotteluaikaa, kahvi mukaan ja vessan kautta portille jonottamaan.
Havainto lentokentältä: Yhdysvalloissa hanavesi vaikuttaisi olevan melko turvallista juotavaksi, vaikka raskaasti klooratun veden maku ei aina ole miellyttävin mahdollinen. Ihmiset näyttävät juovan paljon pullovettä, joten haperoista muovipulloista tulee valtavasti jätettä joka kyllä tökkää kierrättämisen periaatteet hyvin omaksuneen suomalaisen silmään. Lentokentillä vesihanat ovat poikkeuksetta ihanan hygienisiä ja helppoja automaattihanoja, mutta niiden pesulämmin vesi ei houkuttele täyttämään omaa juomapulloa. Lentokentillä löytyi meitä ilahduttavia juoma-automaatteja joissa oli erillinen kätevä täyttöpiste vesipulloille! Vesiautomaatin laskuri kertoi minulle että täyttäessäni patinoitunutta alumiinipulloani raikkaalla vedellä oli se 211 382. säästetty muovipullojäte. Tykkäisin kovasti jos tämän tyyppiset juomapullojen täyttöpisteet yleistyisivät Suomessakin!
Seuraavakin lentomme viivästyi nousuvuoroa odotellessa, ruuhkautuneella kentällä oli lentokapteeni Pekan mukaan parisenkymmentä konetta jonossa ennen meitä. Lentskareita nousee hurjalla tahdilla eikä odottelussa kestänyt kymmentä minuuttia pitempään. Tuntui helpolta matkailulta lösähtää Finnairin penkkiin ja valmistautua viihtymään paikoillaan seuraavat yhdeksän tuntia, elokuvia oli vapaasti valittavissa ja ruokaakin saattoi odottaa ilmestyvän käsivarren mitan päähän, jees! Koneessa tosiaan tarjoiltiin illallinen kellon ollessa kaksi yöllä Suomen aikaan. Ruokailun jälkeen näyttöruudut istuimien selkänojissa joko himmenivät tai esittivät uinahtaville matkustajille valittuja elokuvia tai sarjoja. Lentokoneessakin voi nukkua kohtalaisen hyvin, mutta kun edes kylkeä ei pääse kääntämään, niin kropassa alkava jomotus herätti minut parin tunnin välein käytävälle jumppaamaan jäseniä. Skandeja ylitettäessä Paula viereiseltä penkiltä herätti minut aamupalalle. Loppumatka Helsinkiin meni nopeasti ja laskeutumista odottavissa tunnelmissa.
Helsinkiin saavuttaessa tunnelmat olivat yllättävän tasaiset ja kotitumista odoteltiin kovin. Reissu oli mennyt loistavasti, kaikkia väsytti miltei vuorokauden matkustaminen joka jatkuisi vielä ja näiden ihanien ihmisten kanssa tultaisiin jo pian tapaamaan tanssin merkeissä. KimuranttiKirjavat marssivat määrätietoisesti matkalaukkulinjastolle poimimaan ryhmän pakaasit talteen. Eräs asia joka oli taas huomioitava, ympäröivät ihmiset ymmärtävät kieltäsi eikä ole sopivaa huudella ihan kaikkia höhötyksiä ja pieruvitsejä julkisella paikalla! Lappeenrantaan jatkava pääjoukko eriytyi omaksi porukakseen ja muualle suuntavat tanhuajat sekä muusikot hyvästeltiin lämpimin toivotuksin ja halauksin.
Tilausajopikkubussi odotti meitä parkkiksella valmiina lähtöön. Matkalaukut mätettiin perälärriin ja ihmiset nousivat autoon nauttimaan viimeisitä kilometreistä. Loppumatka sujui oikein hyvin. Lappeenrannan matkakeskuksella meitä oli vastassa odottava joukko omaisia. Menestyksekkään USA:n reissumme viimeinen päivä oli raskas ja pitkä, mutta mikäs siinä! Kotiin on aina ihana tulla, varsinkin mahtavalta matkalta!
Terveisin Lassi
 |
| Haikeutta ja kiitollisuutta lähdön hetkellä. |
Charlotten lentokentällä ensimmäinen haaste oli saada kaikille toimivat lentoliput! American Airlinesin järjestelmä kyllä löysi Ossille ja Lassille voimassaolevat lippuvaraukset, mutta lentolipun hyväksyntä ja tulostaminen vaati kolmen virkailijan yhteistä tuumailua. Ihmiset voittivat tällä kertaa tietokoneen ja meillä oli aikaa odotella lippuja. Charlottessa odottelun lomassa selailtiin lomakuvia, lueskeltiin ja söimme poikien kanssa amerikkalaisittain aamupalaa Burger Kingistä. Samalla kertaa päätin että kotiutumisviikon ruokavalioon ei tule kuulumaan enää ainuttakaan hampparia, vaan satokauden tuoreita kasviksia! Uskoisin että moni muukin nautti suuresti ruisleivästä ja kotimaisista vihanneksista.
 |
| Charlotte - NY välin lentsikka parkissa. |
Mielestäni en ole koskaan nähnyt täyden lentokoneellisen ihmisiä tyhjentyvän yhtä sujuvasti ja joutuisasti kuin meidän laskeuduttua myöhässä. Kukaan ei jäänyt tumpuloimaan käytävän tukkeeksi ja osa matkustajista jäi ystävällisesti istumaan penkkeihinsä päästäen jatkolennoille kiirehtivät poistumaan ensin. Meille ei New Yokin kentällä juuri jäänyt odotteluaikaa, kahvi mukaan ja vessan kautta portille jonottamaan.
Havainto lentokentältä: Yhdysvalloissa hanavesi vaikuttaisi olevan melko turvallista juotavaksi, vaikka raskaasti klooratun veden maku ei aina ole miellyttävin mahdollinen. Ihmiset näyttävät juovan paljon pullovettä, joten haperoista muovipulloista tulee valtavasti jätettä joka kyllä tökkää kierrättämisen periaatteet hyvin omaksuneen suomalaisen silmään. Lentokentillä vesihanat ovat poikkeuksetta ihanan hygienisiä ja helppoja automaattihanoja, mutta niiden pesulämmin vesi ei houkuttele täyttämään omaa juomapulloa. Lentokentillä löytyi meitä ilahduttavia juoma-automaatteja joissa oli erillinen kätevä täyttöpiste vesipulloille! Vesiautomaatin laskuri kertoi minulle että täyttäessäni patinoitunutta alumiinipulloani raikkaalla vedellä oli se 211 382. säästetty muovipullojäte. Tykkäisin kovasti jos tämän tyyppiset juomapullojen täyttöpisteet yleistyisivät Suomessakin!
 |
| Finnairin lennolla Helsinkiin unta ja elokuvia. |
Seuraavakin lentomme viivästyi nousuvuoroa odotellessa, ruuhkautuneella kentällä oli lentokapteeni Pekan mukaan parisenkymmentä konetta jonossa ennen meitä. Lentskareita nousee hurjalla tahdilla eikä odottelussa kestänyt kymmentä minuuttia pitempään. Tuntui helpolta matkailulta lösähtää Finnairin penkkiin ja valmistautua viihtymään paikoillaan seuraavat yhdeksän tuntia, elokuvia oli vapaasti valittavissa ja ruokaakin saattoi odottaa ilmestyvän käsivarren mitan päähän, jees! Koneessa tosiaan tarjoiltiin illallinen kellon ollessa kaksi yöllä Suomen aikaan. Ruokailun jälkeen näyttöruudut istuimien selkänojissa joko himmenivät tai esittivät uinahtaville matkustajille valittuja elokuvia tai sarjoja. Lentokoneessakin voi nukkua kohtalaisen hyvin, mutta kun edes kylkeä ei pääse kääntämään, niin kropassa alkava jomotus herätti minut parin tunnin välein käytävälle jumppaamaan jäseniä. Skandeja ylitettäessä Paula viereiseltä penkiltä herätti minut aamupalalle. Loppumatka Helsinkiin meni nopeasti ja laskeutumista odottavissa tunnelmissa.
Helsinkiin saavuttaessa tunnelmat olivat yllättävän tasaiset ja kotitumista odoteltiin kovin. Reissu oli mennyt loistavasti, kaikkia väsytti miltei vuorokauden matkustaminen joka jatkuisi vielä ja näiden ihanien ihmisten kanssa tultaisiin jo pian tapaamaan tanssin merkeissä. KimuranttiKirjavat marssivat määrätietoisesti matkalaukkulinjastolle poimimaan ryhmän pakaasit talteen. Eräs asia joka oli taas huomioitava, ympäröivät ihmiset ymmärtävät kieltäsi eikä ole sopivaa huudella ihan kaikkia höhötyksiä ja pieruvitsejä julkisella paikalla! Lappeenrantaan jatkava pääjoukko eriytyi omaksi porukakseen ja muualle suuntavat tanhuajat sekä muusikot hyvästeltiin lämpimin toivotuksin ja halauksin.
Tilausajopikkubussi odotti meitä parkkiksella valmiina lähtöön. Matkalaukut mätettiin perälärriin ja ihmiset nousivat autoon nauttimaan viimeisitä kilometreistä. Loppumatka sujui oikein hyvin. Lappeenrannan matkakeskuksella meitä oli vastassa odottava joukko omaisia. Menestyksekkään USA:n reissumme viimeinen päivä oli raskas ja pitkä, mutta mikäs siinä! Kotiin on aina ihana tulla, varsinkin mahtavalta matkalta!
Terveisin Lassi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti